Hiiop
16.03.2017
Blogi: Kun toinen ei voi kertoa, kuinka pahalta tuntuu olla koditon
Iida Korhonen
Lauantaisena aamuna herätyskello soi ennen kahdeksaa. Hetken mietin, miksi ihmeessä näin pirun aikaisin lauantaina, kunnes muistan syyn. Olen menossa Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen talolle Helsingin Pakilaan päiväksi vapaaehtoishommiin. Yllättäen motivaatio nousta ylös kasvaa.
Ystäväni tulee hakemaan minut noin yhdeksän aikoihin ja navigoimme Pakilaan. Hesyn talo sijaitsee rauhallisen oloisella omakotialueella. Etukäteen annettujen ohjeiden avulla kävelemme takaovelle koputtelemaan. Työvaatteisiin sonnustautunut nainen tervehtii meitä ja ohjaa kellaritiloihin vaihtamaan vaatteet, jotka annetaan talon puolesta. Vedämme päällemme pestyt käytetyt vaatteet, joiden kohdalla ei ole haittaa siitä, että ne likaantuisivat.
Tämän jälkeen siirrymmekin talon yläkertaan, jossa asustavat kotia odottavat kissat ja jyrsijät. Menemme ensin kissapuolelle, jossa naukujat asustelevat omissa kopeissaan. Kissoilla on niin sanotut kahden kerroksen yksiöt, joissa asustaa yhdestä kolmeen kissaa luonteesta ja sairauksista riippuen. Saamme kattavasti ohjausta siivoamiseen liittyen ja on aika niin sanotusti työntää kädet saveen, sillä kissojen hiekkalaatikotkin on putsattava. Käytännössä työhön kuuluu kissojen ”huoneiden” siivous siten, että ruoka- ja juomakipot tyhjennetään ja viedään pesuun, kissanhiekan jäämät ja karvat siivotaan pois ja vaihdetaan mahdollisesti pehmusteita tai alustoja tarpeen vaatiessa sekä siivotaan hiekkalaatikot ja ruoka-astioiden täyttö. Kissat ruokitaan tilanteesta riippuen ainakin kahdesti päivässä.
Täytyy myöntää, että ystäväni kanssa jopa hieman yllätyimme, miten hyvin kissojen asiat talolla ovat. Toisaalta kuullessa tarinoita siitä, kuinka kissat ovat talolle päätyneet, särkevät ne kyllä sydämen. Eläimet kun eivät voi edes suoraan kertoa, miltä heistä tuntuu. Eräs valloittava tapaus oli päätynyt Hesyyn, koska hänen omistajansa ei voinut viettää hänen kanssaan riittävästi aikaa ja kissa oli mielenosoituksellisesti alkanut tekemään tarpeitaan muualle kuin hiekkalaatikkoonsa. Tästä syystä omistaja oli sitten kuljettanut kissan eläinlääkäriin lopetettavaksi. Eläinlääkäri puolestaan oli puhunut omistajan ympäri ja toimittanut kissan Hesyyn etsimään uutta kotia. Tämä kissa oli aivan uskomattoman hellyttävä persoona, joka vei kyllä minun sydämeni täysin – eläintenhoitaja myös sanoi, ettei kissan tultua Hesyyn ollut tapahtunut yhtäkään ”vahinkoa”. Kissoissa oli myös useita, jotka oli tuotu etsimään uutta kotia omistajien muuttuneen elämäntilanteen vuoksi. Tämä on asia, jota en itse henkilökohtaisesti osaa käsittää. Eläin hankitaan ja siihen sitoudutaan sen loppuelämäksi, ellei ole terveydellistä haittaa, muutoin elämä suunnitellaan niin, että perheenjäsen eli lemmikki on mukana.
Kissatilojen siivoamisen jälkeen siirryimme siivoamaan jyrsijöiden eli tällä kertaa kanien tiloja. Kaksi pörröistä asukkia odotti innolla ruokaa, sillä pullukat olivat laihdutuskuurilla. Pääsinpä myös putsaamaan toisen kanin pyllyä – eläintenhoitoon kun kuuluvat nämäkin asiat.
Tämän jälkeen menimme vielä pesemään kissojen tilan lattian, jonka jälkeen saimme leikkiä kissojen kanssa päästäen yksitellen eri kopeista asukkaita jaloittelemaan. Kissat pääsivät jaloittelemaan suuremmalle alueelle myös silloin kun koppeja siivottiin ja yksi tai kaksi kissaa saa nauttia aina öisin niin sanotuista avoimista ovista ja kulkea suuremmassa tilassa vapaana.
Meillä oli oikein mukava päivä siivoillessa ja olemme jos suunnitelleet menevämme takaisin myöhemmin keväällä. Mietin päivittäin sitä valloittavaa persoonaa, joka oli jo käynyt lähellä eläinlääkärin piikkiä ja toivon, että hän löytää kodin, jossa hän on arvostettu viimeiseen päiväänsä saakka.