Hiiop
20.06.2018
Blogi: Vieraslajitalkoissa mieli rentoutuu ja kehon mikrobit kiittävät
Lotte Suveri, WWF Suomi
Osallistuin vieraslajien kitkentätalkoisiin kesäisen Vantaanjoen rannalla. Talkoomotiivinani oli viettää lämmin kesäilta luonnossa puuhaillen, antaa oma panokseni luonnonsuojelutyöhön ja siedättää joka kesäistä allergista nuhaani. Talkoilu osoittautuikin vastapainoksi toimistotyölle ja kasvien kitkeminen yllättäen myös rentoutti.
Kuva: Etualalla kitkettyä Siperiasta päin tullutta viitapihlaja-angervoa. Taustalla talkoolaiset evästauolla aukiolla, joka on saatu raivattua puhtaaksi vieraslajista.
Talkooporukalla keskityimme jokirannan metsikön elvyttämiseen. Aikoinaan puutarhakasviksi Siperiasta päin tuotu viitapihlaja-angervo oli nielaissut metsikön pohjakerroksen kokonaan kasvaen silmänkantamattomiin tiheänä viidakkona. Muita kasveja ei enää mahtunut kasvamaan tuossa pusikossa. Kiskoimme kasvia juurineen pois. Työvälineeksi tarvittiin vain lapio ja hanskat.
Kitkeminen tuntui terapeuttiselta, ei tarvinnut ajatella mitään monimutkaista ja työn tuloksen näki heti. Kasvustoviidakkoon ilmestyi nopeasti aukkoja ja talkoot etenivät rennoissa merkeissä.
Kuva: Nujerrettu japanintatar talkoilijan kynsissä.
Repiessämme sitkeästi maahan kaivautunutta viitapihlaja-angervoa, pohdimme viereisen talkoolaisen kanssa kitkemisen olemusta ja sitä, kuinka kaupungissa asuessa harvoin tulee tehtyä käsillä asioita luonnossa. Vitsailimme muinaisista keräilijä-metsästäjistä ja siitä kuinka nyt ollaan jonkin todella luonnollisen asian juurilla kädet mullassa. Pohdimme myös luonnon terveysvaikutuksia. Olen kuullut, että kosketus maaperän bakteereihin lisää vastustuskykyä ja ylipäätään luonnossa oleilu vahvistaa immuunitasapainoa. Säännöllinen talkoopuuhastelu siis pikkuhiljaa muokkaisi kehoni mikrobeja terveellisempään ja tasapainoisempaan suuntaan.
Talkoot päätettiin kahvi- ja eväshetkeen, jonka lomassa katson tyytyväisenä aikaansaamamme suurta aukkoa lehdossa. Pian alkuperäiset lajit voivat palata alueelle. Ajatukseni harhailevat viereisen Vantaanjoen varrelle – aloitimme talkoot oppimalla tunnistamaan jokivarren vieraslajeja. Yllätyin, että jokivarressa ei melkein muuta kasvanutkaan!
Aasiasta päin tullut suurilehtinen, raparperia muistuttava etelänruttojuuri, oli haudannut alleen suuren alueen joenpenkasta. Himalajalta kotoisin oleva jättipalsamikasvusto levittyi ruttojuuren vierelle. Karhunköynnös tukahdutti kuristamalla vieruskasvejaan ympäri polunvartta. Japanintatar rehotti suurina tiheinä bambumaisina ryppäinä. Haltialan pelloilta levinnyt rehuvuorenhernekasvustot olivat tunkeutuneet teiden varsille ja kasvi valtasi alaa jo jokirannassakin.
Listaa voisi jatkaa vielä pitkään. Suomen luonnolle tyypilliset jokivarren kasvit ovat pahassa pulassa ympäri Suomen. Kun opin tunnistamaan vieraslajeja, huomaan niitä kaikkialla. Olin tiennyt vieraslajien olevan ongelma, mutten osannut kuvitella, että tilanne olisi näin pahasti päässyt räjähtämään käsiin.
Kuva: Kurtturuusun juurien kitkentää merenrantatalkoissa. Koillis-Aasiasta tuotu kurtturuusu leviää aggressiivisesti ja syrjäyttää herkän rantaluonnon kasveja ja eliöitä. © Lauri Rotko
Kun vieraslajit haukkaavat kotoisten lajien elinympäristöt käyttöönsä, se heijastuu lumipalloilmiönä koko ekosysteemin toimivuuteen – alkuperäiset kasvit katoavat ja hyönteislajisto muuttuu tai yksipuolistuu, joka taas vaikuttaa lintuihin ja lopulta nisäkkäisiin.
Onneksi talkooporukat ovat onnistuneet elvyttämään useita alueita ympäri Suomen luonnontilaan. Silti vieraslajien kitkentä on jatkuva taistelukenttä, jossa onnistumiset vaativat pitkäjänteistä työtä ja useita käsipareja. Hyvä puoli on, että vieraslajien torjunnasta saa vaikka elinikäisen harrastuksen, ystäviä ja yhteisöllistä tekemistä omaan arkeen.
Nähdään talkoissa!
Terve askel luontoon –hankkeen talkoiden tavoitteena on vähentää haitallisten vieraslajien leviämistä Suomen luontoon. Talkoojärjestäjinä olivat WWF sekä Allergia-, iho- ja astmaliitto tarkoituksenaan tuoda luonnossa oleilun terveysvaikutuksia esille.