Hiiop
01.03.2017
Blogi: Villasukkakeräys lämmittää vauvojen varpaat
Sirpa Arffman
Mikä neulomisessa on niin koukuttavaa? Johtuukohan se siitä, että olen oppinut neulomaan ennen kuin lukemaan ja kirjoittamaan? Olen yrittänyt pohtia tätä neuloessani sukkia Suomi100-kampanjan tiimoilta Jorvin sairaalaan vastasyntyneiden osastolle. Tähän liittyy konkreettista käsillä tekemistä ja mitä suurimmassa määrin luovuutta, tunteita, äidiltä perittyjä taitoja, jakamisen ja antamisen iloa, lepoa ja aktiivisuutta yhtä aikaa sekä meditointia ja hermojumppaa. Nimitän tätä koukuttavaa, sairauteen verrattavissa olevaa tilaa neuloosiksi.
Meitä neuloosiin sairastuneita on paljon, mutta villasukat saattavat kuolla sukupuuttoon, ellei tätä kansanperinnetaitoa pidetä yllä. Onneksi neulominen on noussut harrastuksena uuteen kukoistukseen 2000-luvulla. Neulominen on tullut tutuksi myös miehille. Nykypäivän neulojat ovat verkostoituneet internetissä, kahviloissa ja lankabaareissa. Ja meillä OPssa. Ehdotin, että liittyisimme mukaan villasukkakeräykseen juhlavuotena syntyville osana Suomi100-kampanjaa. Ja miettikää, miten kävi – pankissa neulotaan nykyisin sukkia – miten trendikästä! Neulojia liittyy vapaaehtoisryhmäämme joka päivä lisää.
Villasukkakeräyskampanja on tuonut verkostoitumiseen lisää tehoa. Villasukkakeräyksen Facebook-sivustolla käydään keskustelua kuumana. Kynnys neulomiskokemusten jakamiseen on matala, joten neulontaohjeita ja sukkakuvia jaetaan mielellään ryhmän kesken. On hienoa lukea postauksia, joissa vastasynnyttänyt äiti tai isä kertoo saaneensa vauvalleen villasukat ja on niistä hyvin hyvin kiitollinen ja liikuttunut. Itkuhan siinä tulee.
Moni kertoo, että koulun käsityötunnit ovat lannistaneet täysin, eikä puikkoihin ole halunnut tarttua sen koommin. Älkää masentuko, niin kävi minullekin. Miten siis päästä alkuun? Miten teen sukan oikein? Olenko tarpeeksi hyvä? Käsitöiden tekeminen on onneksi armollista puuhaa. Ei siis näytöslaji, niin kuin somessa aina välillä väitetään. Neuloessa voi toteuttaa itseään lukemattomin tavoin. Eikä ole olemassa oikeaa ja väärää (on vain oikein ja nurin) ja aina löytyy neuvoa ja apua. Ja purkaakin voi tarvittaessa. Se vasta on terapeuttista ja opettavaista!
Villasukkien neulominen vastasyntyneille vauvoille on kuin palaisi juurille kainuulaiseen lapsuuteen. Tämä maailma ei tarvitse enää yhtään roskatavaraa tai turhakkeita. Voit tehdä itse materiaalivalintoja ja olla lähempänä luontoa. Mikään ei ole niin tärkeää kuin villasukat. Käytän niitä itsekin päivittäin – kesät talvet.
Uskon, että villasukkakeräyskampanjalla on iso merkitys neulomistaidon ylläpitäjänä ja varsinkin villasukan tekemisen taidon ylläpidossa. Pidetään suomalaiskansallinen villasukanneulomistaito siis hengissä ja satavuotiaan Suomen juhlavuonna syntyvien vauvojen jalat lämpiminä.
*Blogin kirjoittaja on neuloosista ja vapaaehtoistyöstä satavuotiaan Suomen kunniaksi innostunut vakuutuspäällikkö OPlta. *