Hän kertoo nykyisen työnsä alkaneen Espoon kaduilta, mistä hänet kutsuttiin kotivierailulle tukiasuntolaan. Ihmisten kovat elämänkohtalot koskettivat Heidiä ja hän halusi tehdä jotakin heidän hyväkseen. Heidi sai idean ruokatarjoilujen aloittamisesta asumisyksikössä ja organisoi vapaaehtoisporukan toteuttamaan kanssaan ideaa. Koska vierailut ja ruokailut otettiin avosylin vastaan, laajennettiin työtä myös muihin pääkaupunkiseudun asumisyksiköihin, Heidi kertoo.
ViaDia Espoo ry perustettiin marraskuussa 2013 ja työ päätettiin siirtää yhdistyksen alaisuuteen. Valtaosa vapaaehtoisista oli itse kovia kokeneita ja heidän rankat elämänvaiheensa synnyttivät halun auttaa muita. Kohderyhmän toivomuksesta aloitettiin elämänhallintaa tukeva vertaistukitoiminta sekä käynnistettiin yhteistyö Rikosseuraamuslaitoksen kanssa. Pian Heidi huomasi, että pääkaupunkiseudulla oli päihde- ja rikostaustaisille päiväkeskuksia ja vertaistukiryhmiä, muttei tukea vapautuville vangeille eikä sellaista vertaistukeen perustuvaa vapaaehtoistyön muotoa, jonka kautta on mahdollista auttaa muita. Tätä työmuotoa Heidi ryhtyi kehittämään.
Heidille vapaaehtoisuus on kutsumus ja elämäntehtävä. Aluksi vapaaehtoistyö oli hänelle kevyt harrastus, mutta työn kasvaessa siitä on tullut kokopäivätyö. Hän on huomannut, ettei ilman kovaa ja raakaa työtä synny tuloksia. Se, että työ on myös harrastus, auttaa kestämään haasteita ja vastoinkäymisiä. Jos työtä ei kokisi kutsumuksena, ei sitä jaksaisi pitkään ilman palkkaa, Heidi toteaa.
Vapaaehtoistyössä antoisinta Heidin mielestä on, että saa tehdä sitä, mikä ”on sydämellä”, tutustua uusiin, ihaniin ihmisiin ja nähdä ihmisten elämän muuttuvan parempaan suuntaan.
— Olen iloinnut siitä, että tämä auttamistyö yhdistää eri taustoista ja yhteiskuntaluokista olevia ihmisiä.
Heidin suuri innostus vapaaehtoistyötä kohtaan ja aito välittäminen vetävät ihmisiä puoleensa ja rohkaisevat heitä mukaan vapaaehtoistoimintaan.
— Olen itse toiminut vapaaehtoistyöntekijänä ja se on omalta osaltaan tuonut työn sisältöön lämpöä ja samalla tuonut kohderyhmälle tunteen, että he ovat arvokkaita, tärkeitä ja heistä välitetään. Uskon siihen, että tämä lisää heidän omanarvon tunnettaan, mikä taas innostaa heitä mukaan vapaaehtoistoimintaan.
Heidi kertoo myös markkinoivansa vapaaehtoistyötä aktiivisesti niin sosiaalisessa mediassa kuin omissa verkostoissaankin.
Suurimmaksi haasteeksi vapaaehtoistyössä Heidi on kokenut resurssien ja ajan puutteen. Välillä saattavat olla työvälineet, kuten pakettiauto, rikki. Yksi merkittävimmistä ongelmista on ollut rahoituksen saaminen uudelle yhdistykselle sekä yhdistyksen ylläpitämiseen liittyvä byrokratia lupineen, ohjeistuksineen ja verotussäännöksineen, Heidi summaa. Myös uskottavuuden rakentaminen hyvin pienillä resursseilla on ollut kovan työn takana. Heidille rikos- ja päihdetaustaisista koostuvien vapaaehtoisten johtaminen on myös haastavaa, mutta samalla mielekästä.
Heidi on saanut paljon kiitosta vapaaehtoisuudestaan. Vaikka vapaaehtoistyötä hänen mielestään arvostetaan yhteiskunnassamme, olisi lisäarvostus tervetullutta. Tämä voisi näkyä vaikkapa lupien tarpeen vähentämisenä ja rahoituksen saannin helpottamisena. Lisäksi Heidi toivoo, että kaupunki antaisi vapaaehtoistoimijoille julkista tunnustusta.
Vapaaehtoistyö on opettanut Heidille kuinka tärkeää ennakkoluulottomuus on.
— Olen oppinut ja nähnyt kuinka erilaiset ihmiset erilaisista taustoista ja uskonnoista voivat tehdä yhdessä hyvää. Olen myös oppinut, että tapa, jolla usein yhteiskunnassa tai yhteisöissä teemme asioita, ei välttämättä ole oikea tai paras vaihtoehto: on hyvä rohkeasti kokeilla uusia kohtaamis- ja auttamistapoja.
Vuosien varrelta Heidille on jäänyt mieleen, kuinka asunnoton mies lahjoitti ison summan rahaa ViaDia-työhön, kun yhdistyksen talous oli kovilla. Varat suunnattiin miehen toivomuksesta hänen kanssaan samanlaisessa tilanteessa olevien auttamiseen.