Ennen vapaaehtoiseksi hakeutumista on Sannan miestä myös hyvä miettiä sitä, kuinka paljon asiaan haluaisi käyttää omaa aikaansa.
— Erinomainen vapaaehtoinen on, vaikka osallistuisi kerran vuodessa. Niinhän verenluovutuskin toimii. Jokaista tippaa tarvitaan. Tarvetta vapaaehtoisille apuohjaajille on aina. Esimerkiksi läksykerhoissa mitä enemmän on vapaaehtoisia aikuisia, sitä useampi lapsi saa henkilökohtaista apua. Toisaalta yksikin ohjaaja pystyy auttamaan montaa lasta. On siis parempi pohtia itse, kuinka paljon aikaansa pystyy antamaan.
— Vapaaehtoistyötä tekeviä järjestöjä on lukemattomia, Sanna kertoo.
— Onneksi verkossa löytyy hakukoneita kuten Hiiop100.fi, jotka antaa kymmeniä kohteita. Joka paikkakunnalta varmasti löytyy sopivia järjestöjä. Hämeenlinnassa asiasta kiinnostunut voi vaikka kävellä sisään Kumppanuustaloon ja kysyä. Meitä on siellä useita toimijoita. Kaikille löytyy kyllä tekemistä ja voi kokeilla erilaisia tapoja. Sitoutua ei tarvitse vuosiksi eteenpäin kuin muutamissa erityisissä tehtävissä.
— Vapaaehtoistyötä ei kannata ajatella työn korvikkeeksi, mutta hyväksi harrastukseksi kyllä, sanoo Sanna Airaksinen.
— Tämä on merkittävä ero, sillä järjestöjä pyöritetään ammattilaisten voimin, mutta vapaaehtoiset antavat omaa aikaansa. Olen kyllä huomannut, että monelle meidän pitkäaikaiselle vapaaehtoiselle tästä on tullut enemmänkin kuin harrastus. Se on saattanut tuoda uusia ystäviä, erilaista ajattelemisen aihetta ja virkeyttä arkeen. Näin sen kuuluukin olla. Vapaaehtoistyöstä pitää jäädä hyvä mieli molemmin puolin.
Seuraa vapaaehtoisteemaista keskustelua sosiaalisessa mediassa ja kerro, millainen on sinun päiväsi vapaaehtoisena:
Tehdään yhdessä päivästä vapaaehtoisena vuoden tärkein päivä!