Ilkka Noranta toimii Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun yhteyshenkilönä Sipoossa, jossa hän on myös SPR paikallisosaston hallituksen jäsen. Kyseessä ei suinkaan ole vapaaehtoistyön konkarille ensimmäinen vapaaehtoistyö. Hän on toiminut erilaisissa vapaaehtoistöissä lähes 50 vuoden ajan muun muassa ammattiyhdistysliikkeessä, koulujen vanhempainyhdistyksissä ja urheiluseuroissa.
— Olen tehnyt vapaaehtoistyötä koko elämäni. Se on vaan jotenkin tuntunut hyvältä, Noranta kertoo.
Nyt hän toimii Veripalvelun yhteyshenkilönä, koska eläkkeellä olevalla riittää aikaa. Verenluovutuspäivät vievät vapaaehtoiselta helposti kahdeksan tuntia aikaa valmisteluineen ja loppusiivouksineen.
— Tehtäväni ei työllistä minua kovin paljon. Sovin yhteistyössä Liikkuvan veripalvelun kanssa kuvioista. Sovimme verenluovutuspäivistä ja niiden ilmoittamisesta paikallislehdissä ja kunnan internetsivuilla. Sipoossa on tällä hetkellä luovutuspaikkoina Nikkilän seurakuntatalo ja Linda-vanhustentalo. Niissä kahdessa paikassa pystyy Sipoossa Liikkuvan veripalvelun kautta luovuttamaan verta. Minun työni verenluovutuksessa on pitkälti tarjoilun järjestämistä luovuttajille. Tässä työssä minulla on apuna osaston ystävätoiminnan henkilöitä sekä Lindassa oma yhteyshenkilö.
Kahvitarjoilu voileipineen on tärkeä verenluovutuksen yhteydessä, sillä se auttaa elimistöä palautumaan verenluovutuksesta.
— Pari kertaa olen joutunut näiden 10 vuoden aikana, kun olen ollut Veripalvelun hommissa mukana, antamaan lievää ensiapua luovutuksesta kahvitarjoiluun tulleelle henkilölle. Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista ottaen huomioon, että luovuttajien määrä pyörii sadan paikkeilla joka kerta ja luovutuksia osuu minulle kolme vuodessa.
Ilkka Noranta on itsekin aikoinaan sortunut siihen, että on suostunut liian moneen mukaan. Vapaaehtoistyö voi koukuttaa ja pian huomaa ottaneensa liikaa asioita hoitaakseen. Sopivassa määrin toteutettu vapaaehtoistyö sen sijaan antaa mielihyvää.
— Jokaisen kannattaa huomioida vapaaehtoistöihin lähtiessään, että kaikkeen ei kannata lähteä mukaan. 90-luvun alussa lupauduin liian moneen mukaan. Minusta on kiva tehdä vapaaehtoistyötä vain sen verran, että pystyn oikeasti panostamaan niihin. Kun niitä alkaa olla liian paljon, niin syntyy stressiä siitä, että ei pysty hoitamaan kaikkea kunnolla. Minusta on kiva hoitaa hommat kunnolla.
Ilkka Noranta myöntää, että vapaaehtoistyö on jollain muotoa jopa elämäntapa, joka vie helposti mukanaan.
— Harrastuksiksi koen muut asiat, kuten liikunnan ja musiikin. Kaikista rakkain harrastukseni on musiikki, kertoo ikuinen rokkari Noranta, joka on esiintynyt myös vanhusten palvelutaloissa.
Noranta uskoo kiertäviin tehtäviin vapaaehtoistyössä. Samassa tehtävässä pitkään pysynyt saattaa kangistua kaavoihinsa.
— Voi käydä helposti niin, että tehtävään valitun ihmisen oletetaan jatkavan siinä vapaaehtoistehtävässä hamaan tappiin asti. Fiksua on kierrättää tehtäviä ainakin tiettyjen vuosimäärien jälkeen. Ensimmäinen vuosi menee yleensä siihen, että opetellaan uutta hommaa, kaksi seuraavaa annetaan parasta panosta ja sen jälkeen alkaa rutinoituminen. Siinä ehkä se syy, miksi olen tehnyt niin monia vapaaehtoistöitä. Tunnen kyllä tuon tehtävään rutinoitumisenkin.
Noranta kannustaa Pop up -tyyppiseen vapaaehtoistyöhön. Esimerkiksi lipaskeräyksiin ihmisiä on useasti helppo saada mukaan.
— Päivän tempauksiin ihmiset lähtevät todella mielellään. Ne ovat minusta järkeviä. Toki se vaatii joltain henkilöltä tai ryhmältä organisointia useamman päivän, mutta kokonaishyöty voi olla suuri, kun monet lähtevät sinä yhtenä päivänä mukaan. Sitä kautta voivat jotkut innostua pidemmäksi aikaa vapaaehtoistyöhön mukaan. Minullakin työ alkoi nuorisotoiminnassa tuurauksista. Ei kannata lähteä liikkeelle ahnehtien.
— Tärkeää on myös, että vapaaehtoistyötä saa tehdä monimuotoisesti.
Seuraa vapaaehtoisteemaista keskustelua sosiaalisessa mediassa ja kerro, millainen on sinun päiväsi vapaaehtoisena:
Tehdään yhdessä päivästä vapaaehtoisena vuoden tärkein päivä!