Hiiop
08.02.2018
Blogi: Vapaaehtoistyöstä tulee älyttömän hyvä mieli
Teksti: Kirsi Riipinen Kuva: Ilkka Ranta-Aho
Talikot käteen ja lantaa luomaan. Ei yhtään väliä, vaikka ei olisi aiemmin edes käynyt navetassa, sillä Falkullan kotieläintilalla ohjaaja Nora Salminen näyttää, miten homma hoidetaan.
Helsingin Kaupungin Elinkeino-osaston väki vietti 12. tammikuuta Nuutinpäivää ja levittäytyi eri puolille kaupunkia hyväntekeväisyystyöhön.
Falkullaan on tullut vapaaehtoisiksi piioiksi ja rengeiksi kymmenkunta ihmistä. Kun Salminen alkaa jakaa töitä, mitään ei vieroksuta.
Hevosten ulkoilutarhoista on siivottava kakat pois. Lannat luodaan myös possujen ja vuohien karsinoista. Lisäksi vuohet pitää harjata. Ja kanien olot tarkistaa.
Vapaaehtoisten pitäisi ehtiä myös männikköön hakemaan menneen myräkän maahan pudottamia oksia, sillä ne maistuvat lampaille ja vuohille, satunnaisesti myös hevosille. Nyt ei aikailla, sillä aikaa on nippanappa iltapäivän verran. Vuohia hoitamaan on suorastaan tunkua, mutta tekijät ilmoittautuvat ilman minkäänlaista kranttuilua myös karsinoihin lannanluontiin.
Uusi sukunimi on Ratkoja
Mainio työnteon meininki on myös Itäkeskuksen Kierrätyskeskuksessa, jossa vapaaehtoisilla on edessään kunnioitusta herättävän iso pino paitoja. Niihin jokaiseen on brodeerattu yrityksen logo, joka pitää varovasti ratkojan avulla poistaa. Sitten paidat saadaan uudelleen käyttöön. Ensimmäiset on hoidettu, ja Marko Harapainen ilmoittaa uudeksi nimekseen Marko Ratkoja. Huumoria viljellään pitkän pöydän ääressä reippaasti. Sitä tarvitaan, sillä edellisistä käsityötunneista on monella pitkä tovi — ettei peräti useita vuosikymmeniä. Periksi ei kuitenkaan anneta. Iso paitakasa hoidetaan ja kavereita kannustetaan. Erityiskehuja annetaan muun muassa Toivo Utsolle, joka ratkomisen lisäksi paneutuu antaumuksella helmien lajitteluun. Kun ne on lajittelun jälkeen siististi pussitettu, korujen tekijät voivat ostaa Kierrätyskeskuksesta hyvät tykötarpeet.
Nuuttipukki kiertää Helsingin Kaupungin Elinkeino-osastolla yksiköltä toiselle, sen mukana kiertää myös Nuutinpäivän vapaaehtoistyöpajojen järjestämisvastuu.
Mestarivirkkaajilla oma tärkeä projekti
Maria 01:ssä ei olla aivan yhtä puheliaita, sillä työn luonne vaatii armotonta keskittymistä. Virkkuupajassa virkataan mustekaloja turvalonkeroineen keskosille ja pipoja syöpäsairaille. Keskosvauvat tarvitsevat jotakin mihin tarttua hengissä pitävien letkujen sijaan. Pipoja puolestaan tarvitaan herkän päänahan suojaksi hiusten lähdettyä rankkojen syöpähoitojen jälkeen. Ohjeet ovat tarkat. Esimerkiksi lonkeroita varten toimitaan seuraavasti: Virkkaa noin 40 ketjusilmukkaa, sopiva pituus noin 22 cm. Virkkaa kiinteitä silmukoita takaisin. Kiinnitä pohjaan kiinteällä silmukalla. Tee 5 lonkeroa lisää, yhteensä 6 lonkeroa. Liisa Mallat ja Jaana Vuorela osoittautuvat mestarivirkkaajiksi, mutta parhaansa tekevät muutkin. Eikä haittaa, vaikka työ jäisi kesken. Se tehdään kotona loppuun ja toimitetaan Naistenklinikalle.
Ella Erosia ja Tauno Paloja
Teemalla Nuutinpäivänä vapaaehtoistyöhön on kaupungin elinkeino-osastolla jo perinteitä, sillä tällä kertaa liikkeellä oltiin neljättä kertaa.
Elinkeinojohtaja Marja-Leena Rinkineva kertoo, että toisenlainen työpäivä sai alkunsa pikkujoulujen vietosta. Väki ei ehtinyt järjestää osastonsa pikkujouluja ennen vuodenvaihdetta, joten yhteisen ajan vietto päätettiin siirtää seuraavan vuoden puolelle Nuutinpäivään. Samalla aletiin ideoida, miten pikkujouluteeman voisi vaihtaa hyvän tekemiseksi muille. Siitä lähti idea tehdä iltapäivä vapaaehtoistyötä. Sen jälkeen voitaisiin kokoontua yhteen ja kertoa, mitä on saatu aikaan.
Tarinat iltapäivän kokemuksista ovat joka vuosi olleet värikkäitä, niin tälläkin kertaa. Päivi Munther kertoo olleensa unelmiensa paikassa päästessään lajittelemaan Hopeen. Hope ry jakaa vähävaraisille perheille vaatteita ja tavaroita.
– Päivä venyi ylitöiksi, sillä emme voineet jättää kesken viimeiseksi jäänyttä hommaa, leffojen lajittelua.
Erittäin hyviä kokemuksia saatiin myös kirjastosta, jossa vapaaehtoiset lukivat kirjoja ääneen. Ja tietysti eläytyivät tehtäväänsä täysillä. Tarkkakorvaiset saivat kuulla, että äänessä olivat lähes Ella Eronen ja Tauno Palo. Eikä haitannut, että tekstit vaihdettiin vauhdissa toisiksi, kun huomattiin, että ne eivät ehkä sittenkään olleet sopivimmat iäkkäälle kuulijakunnalle.
Töölön palvelutalossa kaivettiin esille korttipeli ja huomattiin, että vanhusten parissa tehtävään vapaaehtoistyöhön ei tarvita juuri muuta kuin taitoa keskustella. Entä sitten Nuutinpäivän verenluovuttajat? Voisiko iltapäivän projekti olla enää tärkeämpi: yhdellä verenluovutuskerralla voi pelastaa jopa kolmen ihmisen hengen.
Iltapäivän päätteeksi kokoonnuttiin Maria 01:een vaihtamaan kuulumiset.
Hyvän tekemistä ja yhdessäoloa
Rinkinevan mielestä vapaaehtoistyö kuuluu luontevasti moderniin työyhteisöön.
– Monet työnantajat ovat ottaneet vapaaehtoistyön ohjelmaansa. Me haluamme korostaa paitsi hyvän tekemistä, myös yhdessäoloa.
Vapaaehtoistyöhön osallistumisen kynnystä madalletaan erilaisin tavoin. Helsingin kaupungin sivustolta saa lisätietoa vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista. Nuutinpäivän viettäjät kuulivat myös Osuuspankin vapaaehtoistyön Hiiop-hankkeesta, johon Helsingin kaupungin elinkeino-osaston vapaaehtoistyötunnit, joita kertyi Nuutinpäivänä noin 170, lahjoitettiin.
Hyvän tekemistä voi jatkaa myös ympäristöteemalla osallistumalla vegaanihaasteeseen, johon kannustivat elinkeino-osaston ekotukihenkilöt omassa tietoiskussaan. Millainen olo iltapäivästä jäi? Mitkä terveiset lähettäisitte vapaaehtoistyöhön osallistumista pohtiville? Päivi Munther summasi osaston tunnot:
– Vapaaehtoistyö kannattaa aina. Ja siitä tulee älyttömän hyvä mieli.