Hiiop

27.03.2017

Blogi: Satavuotias, joka lakkautti kyntensä (mutta ei onnekseni kadonnut)

Jenni Reijonen

8:25 Kävelen bussipysäkille. Maaliskuinen loska puskee kangaskengistä sisään ja kastelee sukkani. No niin, nyt on sitten varpaat jäässä. Olipa hieno päähänpisto laittaa tällaiset kesäkengät jalkaan. Se on varmaan tämä vatsassa kutittava jännitys, joka on laittanut pään vähän pyörälle ja saanut tekemään huonon valinnan.

Tuntuu hassulta mennä arkiaamuna ”väärälle” pysäkille. Paljon helpompaa olisi vaan mennä tutulla bussilla tutulle toimistolle ja aloittaa päivän rutiinit. Jospa menisin vapaaehtoiseksi sitten joku toinen päivä…? En kuitenkaan käänny ympäri, vaan jatkan päättäväisesti kohti Pohjois-Haagaa ja Mariankotia. Olen ilmoittautunut avuksi seniorien Naistenpäivän hemmotteluun. Kynsien laittoa, meikkausta, kampauksia ja valokuvaaja ottamassa potretteja. Miten ihana idea! Paitsi etten oikein osaa lakata kynsiä, saati sitten tehdä kuvausmeikkejä tai kampauksia. Mitäköhän tästä tulee…

9:00 Parin suunnistusvirheen jälkeen perillä. Mariankodissa on jo täysi tohina päällä, kun salia koristellaan juhlakuntoon. Talossa on melkein 130 asukasta, lähes kaikki naisia, joten hemmotteluun on odotettavissa tunkua. Ensimmäiset innokkaat saapuvatkin paikalle jo hyvissä ajoin. Järjestän kosteusvoiteet, kynsilakat, huulipunat ja muut tarvikkeet siistiin riviin pöydälle.

Eteeni istuu päivän ensimmäinen asiakas. Toivotan hyvää Naistenpäivää, esittelen itseni ja kerron ehostavani hänet valokuvaa varten. Tästä se lähtee. Hemmotteluhetken jälkeen ladyt jäävät vielä saliin nauttimaan tunnelmasta sekä suklaasta ja vaahtokarkeista.

10:00 Maikkarin kuvaaja on täällä! Olisiko pitänyt laittaa jotain vähän siistimpää päälle? Ajatus käväisee mielessäni, mutta unohdan sen nopeasti, sillä minulla on nyt tärkeämpää ajateltavaa. Haluan olla läsnä juuri sille ihmiselle, joka edessäni istuu. Monta muuta on vielä jonossa, mutta keskityn hetkeen. Poistan vanhan kynsilakan, ja valitsemme yhdessä tilalle uuden kauniin sävyn. Lopputulos on yllättävän hyvä. Kruunaan sen vielä muovisilla, kynsiin liimattavilla timanteilla. Vielä vähän poskipunaa ja luomiväriä ja sitten voimmekin siirtyä valitsemaan kuvausrekvisiittaa. Tarjolla on erilaisia päähineitä, huiveja ja koruja. Itse olisin valinnut kiiltävän liilan paljettipäähineen, mutta kuvattavan mielestä se on vähän turhan juhlava. Päädymme vaaleansiniseen pillerihattuun ja helminauhaan. Tästä tulee hieno kuva.

hemmottelu 2

13:00 Asukkaat lähtevät lounaalle, ja me siivoamme salin. Kuluipa aika nopeasti. Ehdin päivän aikana tavata monta upeaa naista - näiden joukossa peräti kaksi 100 vuotta täyttänyttä. En muista enää nimiä. Tuskin hekään enää muistavat minun nimeäni tai että olemme edes tavanneet. Uskon kuitenkin, että he muistavat nauttineensa hetkestä ja siitä, että joku oli siinä juuri heitä varten.

En edelleenkään osaa kovin hyvin lakata kynsiä. Mutta osaan pitää kädestä, katsoa silmiin, kuunnella, hymyillä ja välittää. Ja olin kyllä aika hyvä liimaamaan niitä timantteja!

Seuraa vapaaehtoisteemaista keskustelua sosiaalisessa mediassa ja kerro, millainen on sinun päiväsi vapaaehtoisena #hiiop.