Hiiop

03.05.2019

Blogi: Vapaaehtoisena itsenäistyvälle nuorelle

Tanja Viilo, Omilleen-vapaaehtoinen, EHJÄ ry

Toisinaan elämässä osuu kohdalle tilanteita, joissa omat voimat eivät riitä. Nuoruudessa sain tukea ja apua ihmisiltä, joilla ei ollut minkäänlaista velvollisuutta auttaa. Kokemus tuttujen ja tuntemattomien tuesta on kantanut näihin päiviin asti luottamuksena siihen, että loppujen lopuksi elämä kantaa. Tosielämän hyväntekijöiltä saamani tuki on jäänyt elämään myös haluna laittaa hyvä kiertämään. Oikean elämäntilanteen osuessa kohdalle hakeuduin vapaaehtoistoimijaksi nuorten pariin.

Omilleen-toiminnassa vapaaehtoiset aikuiset toimivat tukihenkilöinä sijaishuollosta itsenäistyville nuorille. Ensimmäiseen omaan asuntoon muuttaminen on iso askel nuorten elämässä, erityisesti se on sitä laitosympäristöstä itsenäistyville nuorille. Jäsennelty arki ja jatkuvasti ympärillä pyörivät ihmiset vaihtuvat omaehtoiseen toimintaan ja oman asunnon rauhaan, tai tyhjyyteen. Uudessa tilanteessa vapaaehtoinen voi olla nuorelle arkisena tukena, juttuseurana tai kaverina harrastuksissa.

Vapaaehtoistyöhön sain perinpohjaisen koulutuksen. Oikeastaan ensimmäistä kertaa aloin jännittää vasta, kun olin menossa nuorta tapaamaan. Entä jos emme tulekaan yhtään toimeen? Lähtötilannehan on hieman samanlainen kuin tinder-treffeillä. Uudesta ihmisestä on tiedossa muutamia mielenkiinnonkohteita, mahdollisesti jotain toiveista aikuisen suhteen. Jännittäminen oli kuitenkin täysin turhaa: sain tilaisuuden tutustua loistotyyppiin.

Tukisuhteen aluksi jostain syystä ajattelin, että yhdessä tekemisen pitäisi olla poikkeuksellista ja elämyksellistä. Pysähdyttävä hetki oli, kun nuori pyysi, että menisimme ensi kerralla vain kahville, että voisimme jutella kunnolla. Ymmärsin, että nuorelle elämyksiä tärkeämpää oli tilaisuus jutella ja tulla kuulluksi. Uudelle ystävälleni – sitä meistä kuluneen kolmen vuoden aikana tuli – riitti, että olen oma itseni, aidosti hänestä ja hänen elämästään kiinnostunut. Sen enempää ei vaadita. Yhdessä tekeminen voi olla hyvinkin arkista puuhaa, vaikkapa ruuanlaittoa, leipomista tai kahvilla ja leffassa käymistä.

Omilleen-vapaaehtoisena toimiminen on antanut paljon enemmän kuin vaatinut. Nuoren, erilaisessa elämäntilanteessa olevan ihmisen kanssakulkijana oleminen on avartanut omia katsantokantoja ja opettanut kiitollisuutta. Pitkäaikaisessa tukisuhteessa on kysymys ihmissuhteesta. Hyvän ihmissuhteen perusta on nähdäkseni ihmisen kohtaaminen vailla ennakko-odotuksia. Vapaaehtoisena kohtasin nuoren, eikä häntä ihmisenä määritellyt jälkihuollon tuki tai sijaishuoltotausta. Sen sijaan sain tilaisuuden tutustua yhteen mahdottoman hienoon ihmiseen, jota en todennäköisesti muutoin olisi tullut kohdanneeksi.