Hiiop

13.10.2017

Blogi: Illalla konsertti eikä päivääkään kokemusta soittamisesta

Johanna Hasselgren

Aamulla jännitti ja hieman hirvitti; mihin ihmeeseen olin lupautunut.

Tiimimme vapaaehtoispäivän kohteeksi oli valikoitunut musisointi HelsinkiMission Resonaarissa. Tarkoitus oli järjestää illalla konsertti, jossa olisimme mukana soittamassa ja laulamassa. Henkilökohtaisesti musisointi ei kyllä ollut ihan ykkösvalintani. Olen aina kokenut, että musiikin tuottamiseen minulla ei ole mitään lahjoja. Olin siis vahvasti oman mukavuusalueeni ulkopuolella, kun suuntasin aamulla kohti Kulosaarta.

Vastassa meillä oli musiikkikoulun johtajat ja Resonaarigroupin ammattimuusikot. Reippaiden ja lämpimien tervehdysten jälkeen johtajat Kaarlo Uusitalo ja Markku Kaikkonen kertoivat mistä Resonaarissa oikein on kyse. Erityismusiikkikoulun oppilaat ovat kehitysvammaisia tai muuten erilaisia oppijoita. Lähtökohtana on, että kaikki soittavat. Käytännössä se onnistuu Kaarlon kehittämän kuvionuottijärjestelmän avulla. Resonaarigroup on koulun edustusyhtye, jonka jäsenet ovat kuvionuoteilla soittamaan oppineita ammattimuusikoita.

Pikaisen alustuksen jälkeen ryhdyimme käytännön hommiin eli soittamaan. Itse sain ensimmäiseksi käteeni basson, johon oli liimattu kielien kohdalle erivärisiä kuvioita. Kaarlo näytti fläppitaululta mitä kuviota soitettiin milloinkin ja Resonaarigroupin muusikoiden kantava laulu johdatti meidät noviisit soittamaan ainakin sinnepäin.

Sain kyllä ääntä bassosta, mutta kovin näppärä en sen kanssa ollut. Taisin olla aika paljon muita jäljessä ja soittaa väärää säveltä, koska Kaarlo ehdotti, että vaihdan sähköpianoon. Pianon koskettimiin oli liimattu samanlaiset kuviot kuin bassoon. Sillä soittaminen sujui paremmin ja aikaan saadut äänet alkoivat jopa kuulostaa musiikilta. Harjoittelu jatkui iltaan saakka, taukoa pidimme vain ruokailun ajan. Pikkuhiljaa aikaansaaduista äänistä pystyi tunnistamaan tuttuja biisejä.

RESONAARI LOGIKUVA JOHANNA

Kuudelta alkoi sitten varsinainen konsertti. Onneksi yleisöä ei ollut kovin paljoa, muuten olisi tätä soittajaa jännittänyt vähän liikaa. Saimme biisilistan vedettyä kunnialla läpi resonaarilaisten johdolla. Vaikka kaikki sävelet ei ihan kohdilleen menneetkään niin se ei tunnelmaa latistanut. Hittibiisi taisi olla Nylon Beatin Viimeinen, sen me kaikki osasimme soittaa. Varsinkin, kun kertosäkeen soitti soolona Resonaarigroupin kitaristivirtuoosi ja me muut vain lauloimme.

Päivän päätteeksi jäin vain miettimään, että mikähän tässä oli sitä työtä? Onneksi en jänistänyt, sillä sain ainutlaatuisen mahdollisuuden oppia soittamista ammattibändin kanssa. Kiitos kivasta päivästä ja kannustuksesta resonaarilaisille!

Resonaarin toimintaa voi tukea lahjoituksilla, ryhtymällä soittokaveriksi tai tulemalla konsertteihin. Vapaaehtoisiksi soittokavereiksi toivotaan erityisesti soittotaitoisia henkilöitä (minulla kävi siis tuuri). Resonaarigroupin voi myös tilata soittamaan vaikka häihin tai yritysjuhliin, voin suositella lämpimästi! Siinä on bändi, joka soittaa täydellä sydämellä ja tempaa tunnelmaan mukaan kuulijatkin.

Resonaarissa on oppinut soittamaan jo satoja kehitysvammaisia ja muita erilaisia oppijoita. Soittotaito on muuttanut oppilaiden elämän paremmaksi. ”Kun kehitysvammainen oppii soittamaan, hän hyötyy siitä taidosta muussakin elämässä. Jos ongelmia oppii ratkaisemaan musiikissa, niitä oppii selvittämään myös arjessa, jolloin itsetunto vahvistuu”, Uusitalo kuvailee Resonaarin nettisivuilla.

Blogikirjoituksen kirjoittaja Johanna Hasselgren työskentelee OP Ryhmässä Yhteisömanagerina ja sai tiiminsä kanssa viettää päivän vapaaehtoisena satavuotiaan Suomen kunniaksi.

Seuraa vapaaehtoisteemaista keskustelua sosiaalisessa mediassa ja kerro, millainen on sinun päiväsi vapaaehtoisena #hiiop.